lauantai, 14. maaliskuu 2020

Millä perusteella esimies valitsee some-kanavat ja mitä hän niissä viestii

Dodiin, nyt ollaankin sitten tämän blogin grande finalessa, eli aiheessa: ”millä perusteella esimies valitsee some-kanavat ja mitä hän niissä viestii”. Kuten jo ensimmäisessä postauksessani mainitsin, niin sosiaalinen media on mulle aika vierasta maaperää. Blogin kirjoitus on ollut aika pitkälti ainut kosketus sosiaaliseen mediaan mutta pakko tulla sen verran kaapista ulos ja myöntää, että on mulla LinkedIn-profiili. En kuitenkaan ole sen käyttäjänä sieltä aktiivisimmasta päästä. Mutta nyt asiaan.

 

Sosiaalisella medialla on nykyään iso rooli yritysten johtamisen strategiassa. Yritykset käyttävät erilaisia sosiaalisen median kanavia esimerkiksi markkinointiin, rekrytointiin, viestintään, verkostoitumiseen yms. SoMella on siis tänä päivänä valtava repertuaari erilaisia työkaluja, jotka auttavat yrityksen pyörittämisessä. Sosiaalisen median voima perustuu sen sosiaaliseen, vuorovaikutteiseen ja osallistavaan luonteeseen. 

 

SoMen käytössä esimiehillä on tiettyjä vastuita. On tärkeää osata erotella oma henkilökohtainen ja ammatillinen minä toisistaan. Otetaan vaikka esimerkiksi blogin kirjoitus. Jos esimies kirjoittaa ammatillista blogia yrityksen näkökulmasta, on muistettava, että hän edustaa kirjoituksissaan yrityksen mielipidettä, eikä voi näin ollen lisätä omia henkilökohtaisia mielipiteitään, varsinkaan jos ne eroavat oleellisesti yrityksen linjasta. Onk se sitte ok, olla esimerkiksi alaistensa face-kaveri? Mun mielestä on, jos hyväksyy kaikkien alaisten kaveripyynnöt. Jos esimies hyväksyy vain osan alaistensa kaveripyynnöistä, niin se näyttää epätasapuoliselta kohtelulta. Siitähän se selkkaus sitte vasta syntyykin.

 

hemmetin%20some.jpg

 

SoMekanavat esimiehen tulisi valita puhtaasti käyttötarkoituksen mukaan. Facebook ja LinkedIn toimii hyvin verkostoitumisessa ja rekryssä. Blogilla saa mielipiteensä esitettyä. Instagramissa voi sitte esitellä "täydellistä" elämäänsä ja julkaista Balin lomadiat epämääräisillä tunnisteilla... No vitsivitsi. Instagram on parhaimmillaan markkinoinnissa ja tuotteiden lanseerauksessa. Sosiaalisen median kanavat voidaan luokitella esimerkiksi näin:

  • Yhteistuotanto (Wikipedia) 
  • Verkostoitumis- ja yhteisöpalvelut (Facebook, Linkedln)
  • Video-ohjelmien jakamiseen keskittyvät alustat (YouTube, Vimeo)
  • Blogit ja mikroblogit (erilaiset blogialustat ja Twitter)
  • Virtuaalimaailmat (Second Life)
  • Verkkokeskustelut (Suomi24).

(Työturvallisuuskeskus, 2016)

 

Kiitos lukijoilla! Nyt on aika pistää bloggari-hanskat naulaan. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää kevättä ja onnea Korona-viruksen välttelyssä!

ps. muistakaa hamstrata vessapaperia

 

Lähteet: 

Työturvallisuuskeskus TTK. 2016. Työyhteisöviestinnällä hyvinvointia. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ttk.fi/files/5128/TTK_Tyoyhteisoviestinnalla_hyvinvointia_2016.pdf [viitattu 14.3.2020].

Kuva: Syyhkitty Googlesta.

 

 

 

 

lauantai, 7. maaliskuu 2020

Esimiehen viestintävastuut

Terve taas! Edellisestä postauksesta on vierähtänyt vajaa viikko ja nyt olisi tarkoitus palata viestinnän henkeä salpaavan maagiseen maailmaan. Tällä kertaa aiheena on siis: esimiehen tärkeimmät viestintävastuut. Mainitsin käsitteestä edellisessä postauksessani mutta nyt oli tarkoitus raapaista vähän pintaa aiheesta.

 

Kun vertaillaan työyhteisön viestintäkanavia, niin esimiehet ovat avainasemassa. Esimiehen työssä on useita tilanteita, joissa viestintä on pääosassa. Esimiesten erilaisia avaintehtäviä työyhteisöviestinnässä ovat:

 • Työnopastus

 • Perehdytys työhön ja työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen

• Arkinen työhön liittyvä valmennus ja ohjaus

 • Alaisten kannustaminen ja sitoutumisen edellytysten luominen

• Tavoite- ja tuloskeskustelut

 • Oman yksikön, osaston ja tiimin palaverit

 • Seuranta ja palautteen kerääminen

• Palautteen antaminen ja vastaanottaminen

 • Vapaamuotoiset tapaamiset

 • Sosiaalinen media.

Communication-skills-for-supervisors-ima

Esimiehen rooliin kuuluu siis aikamoinen läjä erilaisia tilanteita, joissa viestintää käytetään. No mitkäs on sitten ne suurimmat vastuut? Vastuu siitä, että oikea viesti saadaan perille oikeaan kohteeseen. Esimiehen vastuulla on viestiä työyhteisössä sekä pysty, että vaakasuunnassa. Esimiehiltä odotetaan myös kykyä tulkita monimutkaisia viestejä niin, että he saavat muutettua ne yksinkertaisempaan muotoon. Tällä saadaan helpotettua oleellisesti sitä, että ne, joille viesti on tarkoitettu, sisäistävät tiedon paremmin. Esimiesten ja johdon kannattaisi pyrkiä siihen, että 80 prosenttia viestinnästä olisi kuuntelemista ja 20 prosenttia puhumista tai muuta yksisuuntaista viestintää (Juholin 2016).

 

Omassa duunissani olen huomannut sen, että esimiehen viestinnällä on myös iso rooli työssä viihtymisen kannalta. Esimerkkinä voisi mainita, että välillä kun työasioissa on ”paska osunut tuulettimeen”, niin haukkumisen ja v#!&%ilun sijaan, esimies on tsempannut työntekijöitä ja sanonut: ”ens kerralla sitte vähä huolellisemmin”. Työpaikallani on muutenkin ylitsemppaava ilmapiiri, joka näkyy postiivisena asenteena ja työmotivaattorina omassa työsuoritteessani.

 

Kiitokset lukijoille! Ens kerralla onkin sitten viimeinen postaus, ellei joku sponsori lähesty mua ja ala maksamaan mulle tästä (rohkenen epäillä). Aiheena tulee olemaan: Millä perusteella esimies valitsee some-kanavat ja mitä hän niissä viestii? Ollaan siis itselleni harmaalla-alueella, mutta ehdin ehkä kokea aiheesta jonkunlaisen valaistumisen viikossa, jotta saan jotain sisältöä tuotettua.

 

Lähteet:

 Juholin, E. 2010. Työyhteisöviestinnän uusi agenda. Haaga-Helian ammattikorkeakoulu. Työyhteisöviestintä TYVI:n raportti. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/tyvi_2010_raportti_ii-_2007.pdf [viitattu 7.3.2020].

 

Työturvallisuuskeskus TTK. 2016. Työyhteisöviestinnällä hyvinvointia. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ttk.fi/files/5128/TTK_Tyoyhteisoviestinnalla_hyvinvointia_2016.pdf [viitattu 7.3.2020].

sunnuntai, 1. maaliskuu 2020

Työyhteisöviestinnän muutokset ja niiden vaikutukset esimiesten viestintätapoihin

Noniin, nyt päästäänkin sitten jännän äärelle eli itse viestinnän teemoihin. Työurallani minulle on kertynyt työyhteisöviestinnästä kokemuksia laidasta laitaan. On ollut hyviä kokemuksia ja sitten niitä surullisen kuuluisia huonoja kokemuksia, jotka olisi voinut ehkä hoitaa paremmin.

 

Hyvät kokemukset painottuvat nykyiseen duuniini, jossa meininki on avointa ja viestintä toimii. Viestintäkanavat ovat nykyaikaiset ja tavoittavat varmasti työntekijät ajoissa. Tekniikasta osataan ottaa kaikki hyöty irti, eikä tarvi päivystää faksia saadakseen ajantasaisen tiedon. Viestiminen toimii vuoropuheluna työntekijöiden ja esimiesten välillä, niin kuin sen mielestäni kuuluukin toimia.

Kuvahaun tulos: communications

Kääntöpuolelta löytyy myös ne astetta huonommat kokemukset. Joskus on tullut työskenneltyä yrityksessä, jossa tiedonkulku perustui lähinnä huhuihin ja tietoon, jota pimitettiin loppuun asti. Tässä ikivanhassa mallissa hyödynnettiin kuuluisaa ”paska valuu alaspäin”-metodia, jossa työyhteisössä hierarkian yläpäästä ilmoitettiin asioita mutta niin sanottu kommentointikenttä oli jätetty pois, ettei työntekijöiden vinkuminen kuulu yläkertaan asti. Asiallisesti kysymällä tietoa, joskin kaunisteltua sellaista. Minä: ”Mites yrityksellä menee?”, Pomo: ”Helvetin hyvin! Hommia piisaa”. Tästä mentiinkin sitten muutama viikko eteenpäin, jonka jälkeen yrityksen lakimies soitti ja ilmoitti, että: ”sut on irtisanottu, yritys on asetettu konkurssiin”. Meniköhän tässä tapauksessa joku homma perseelleen?

 

No nyt kun on kehuttu ja haukuttu työnantajat niin voidaan vakavissaan puhua muutama sana itse aiheesta. Työyhteisöviestintä on muuttunut erittäin paljon jo sillä ajalla, kun olen ollut työelämässä. Välineet ja teknologiat ovat se ilmeisin kehityksen kohde mutta olen myös huomannut muutoksen ajatusmalleissa.

 

Jossain kohtaa on lamppu syttynyt ja tajuttu, että ilman hyvää työyhteisöviestintää on johtaminenkin hankalaa. Toimiva työyhteisöviestintä on työpaikoilla elinehto, koska mitä paremmin jengi on työpaikoilla kartalla yrityksen ja toimintaympäristön asioista, sitä paremmin saadaan työn laatu ja tuottavuus mahdollisimman korkealle. Ennen käytetty yksisuuntainen tiedotusajattelu on siirretty syrjään ja sen tilalle on tuotu enemmän vuorovaikutusta, jotta esimiehet ja työntekijät voivat käydä vuoropuhelua.

 

”Johtaminen on strategista viestintää” (Juholin 2016). Esimiesten rooli työyhteisöviestinnässä on muuttunut ja tulee todennäköisesti muuttumaan edelleen. Mihin suuntaan? Sitä jään mielenkiinnolla oottamaan.

 

Viestintää voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä esimiestaidoista. Silloin kun tuli itse liityttyä oravanpyörään niin viestikanavat oli aika erilaisia verrattuna. Nykyään viestintä tapahtuu sähköpostin, intranetin, toiminnanohjausjärjestelmien, SoMen yms. kautta.

 

No mutta joo, on pakko lopettaa, että te pari potentiaalista lukijaa ette saa päänsärkyä liian pitkästä stoorista. Jos jaksoit lukea loppuun, niin kiitos! Jos et nii ens kerralla sitte. Ens kerralla puhutaan enemmän esimiesviestinnästä.

 

 

Lähteet:

 Juholin, E. 2010. Työyhteisöviestinnän uusi agenda. Haaga-Helian ammattikorkeakoulu. Työyhteisöviestintä TYVI:n raportti. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/tyvi_2010_raportti_ii-_2007.pdf [viitattu 1.3.2020].

 

Työturvallisuuskeskus TTK. 2016. Työyhteisöviestinnällä hyvinvointia. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ttk.fi/files/5128/TTK_Tyoyhteisoviestinnalla_hyvinvointia_2016.pdf [viitattu 1.3.2020].

sunnuntai, 23. helmikuu 2020

Kuka mä luulen olevani?

Nimi on Tomas ja kotipaikkana toimii Lahti. Ikää löytyy paperilla sen 30v mutta korvien välissä ollaan vielä aika kaukana siitä. Perheeseen kuuluu avovaimo ja kuusivuotias Kultainen Noutaja Rosê, joka viettää ansaittuja eläkepäiviä työnnettyään kaksi pentuetta pihalle.

 

Rose.jpg

 

Ammatiltani olen LVI-asentaja, joita hommia on painettu noin kymmenen vuotta. Toimin asennustiimini vetäjäni ja työhöni kuuluu myös uusien työntekijöiden koulutus ja perehdytys. Kymmenen vuotta putkien asennusta sai heräämään ajatteluun, että ”eikö tässä nyt helvetti mitään muuta ole?”. Fysiikkakin alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan siitä, että ikä alkaa kolmosella ja hankalat työasennot ovat tehneet tehtävänsä. Pari vuotta sitten rupesin tosissaan kelailemaan, että mitähän sitä isona tekisi. Opiskelu oli mielessä ja kaikkea mahdollista tuli pyöriteltyä mielessä mutta ensisijaisesti halusin opiskella tutkinnon, jolla on mahdollisuus työllistyä useammalla eri alalla. Päädyin sitten opiskelemaan monimuotona Xamkissa Tradenomiksi ja erikoistumaan HR-asiantuntijaksi. Koulun ja duunin yhdistäminen on ollut välillä haastavaa, koska meillä päin kahdeksan tunnin työpäivää kutsutaan perjantaiksi, joten ylitöitä tulee painettua vuositasolla aika helvetisti. Toisaalta maanantain lähiopetuspäivät tuntuvat lomalta työstä, joten sekin auttaa pitämään kasetin kasassa.

 

Nyt tuli sitten Esimiestaidot- ja viestintä oppimisjaksolla tehtävänanto: pitäisi alkaa kirjoittamaan blogia kurssin teemoista. Ensimmäisenä funtsin, että nyt ollaan ”syvässä päädyssä”. Kuulun harvapäiseen vähemmistöön, jonka olen nimennyt SoMesta kieltäytyjiksi. En siis käytä juurikaan sosiaalista mediaa ja jollain tasolla ajattelen, että koska mua ei löydy SoMesta niin mun elämä ei ole niin julkista. Katotaan miten tää blogin kirjoitushomma lähtee tästä rullaamaan.

 

Kiitti jos jaksoit kiinnostua lukemaan! Ensi kerralla aiheena on: ”Miten työyhteisöviestintä on muuttunut ja miten se on vaikuttanut esimiehen viestintätapoihin?”. Katotaan jos meikäläinen saa siitä aiheesta jotain fiksua raavittua kasaan.